| Tiivistelmä | Energian käytön ja tuotannon tehostaminen on jo pitkään ollut merkittävä osa energia- ja ympäristöpolitiikkaa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistarve on jatkossa yhä tärkeämpi tavoite myös energiatehokkuuden edistämistoimille niin kansallisesti kuin EU-tasollakin.
Energiansäästötyöryhmä on selvittänyt aikaisemman energiansäästöohjelman toteutumista ja vaikutuksia. Lisäksi on teetetty katsaus eri EU-maiden ja eräiden muiden maiden energiansäästöpolitiikkaan. Näiden ja eräiden muiden selvitysten pohjalta työryhmä on laatinut ehdotuksensa energiansäästöohjelmaksi.
Työryhmän ehdottamalla ohjelmalla arvioidaan energian kokonaiskulutusta voitavan vähentää 4 - 5 %, mikä vastaa noin 1,5 miljoonan öljytonnin vähenemää vuonna 2010 verrattuna tilanteeseen, jossa uusia energiansäästötoimia ei toteuteta. Tällöin on huomattava, että vertailutilanteeseen, ns. BAU-skenaarioon, sisältyy jo suuri joukko aikaisemmin käynnistettyjä toimia
ja niiden vaikutuksia. Hiilidioksidipäästöt vähenisivät noin 4 - 5 miljoonaa tonnia vertailutilanteesta vuonna 2010, eli noin neljänneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöjen alentamistavoitteesta.
Työryhmän ehdottamia keskeisiä toimenpidealueita ovat energiatehokkaan teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen, taloudelliset ohjauskeinot, normiohjauksen käytön tehostaminen, energiansäästösopimusten toimeenpano sekä energiakatselmus- ja -analyysitoiminnan edelleen kehittäminen. Näiden kaikkien tehokas toteuttaminen edellyttää niitä tukevaa
tiedotusta, koulutusta ja motivointia. Myös EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden energiansäästötoimintaa tulee tukea ja toisaalta hyödyntää sitä kansallisten toimien toteutuksessa.
Energiaverotusta tulee pitkällä aikavälillä kehittää energian säästöä edistävään suuntaan ottaen huomioon vientiteollisuuden ja koko kansantalouden kilpailukyky. Energian säästöä edistävää valtion rahoitusta tulee suunnata ensisijaisesti uuden teknologian kehittämiseen ja kaupallistamiseen, säästösopimuksiin liittyvään tukeen, rakennusten energiakorjauksiin sekä säästötoimia tukevaan informaatiotoimintaan. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen vaatii tukea ja ohjausta.
Energiatehokkuutta edistävän normiohjauksen tärkeä osa on rakentamismääräysten uudistaminen siten, että uusien rakennusten energiankulutus laskee selvästi nykytasosta. Energiaa käyttävien laitteiden energiamerkintöjä ja energiatehokkuusvaatimuksia otetaan käyttöön EU:ssa sovittavien periaatteiden mukaisesti. Energiansäästön yleislailla voitaisiin hankkia valtuuksia toimenpiteille, jotka saattaisivat entisestään tehostaa säästötoimintaa.
Olemassa olevien energiansäästösopimusten kattavuutta tulee lisätä ja sopimusten toimeenpanoa tehostaa. Säästösopimusjärjestelmää laajennetaan myös asuinkiinteistöihin. Energiakatselmukset ja -analyysit ovat olennainen osa sopimusten toimeenpanoa. Sopimuksilla edistetään myös energiatehokkaita hankintoja ja uuden tekniikan käyttöönottoa.
Ohjelman toimeenpano edellyttää joustavaa yhteistyötä keskeisten ministeriöiden, kuntasektorin, yritysten sekä muiden energia-alan valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kesken. Toteutuksen onnistuminen edellyttää riittävien henkilöresurssien ja muiden voimavarojen ohjaamista energiansäästön edistämiseen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ohjelman toteutusta ja vaikuttavuutta seurataan osana ilmasto-ohjelman seurantaa. |